IMG-20210831-WA0002.jpg

 

Tämä kevät ja kesä ovat olleet jotenkin todella raskaita. Töissä tapahtui muutoksia ja muutosten myötä huomasin miten väsynyt olin ollut jo pitkään. Työmotivaatio oli ollut hukassa jo pitempään ja päivät menivät sillä samalla vanhalla kaavalla toivoen ettei mitään ylimääräistä tarvitsisi tehdä. Sitten kun muutokset tulivat, ei enää jaksanutkaan. Viikonloppuisin aloin jo lauantaina miettiä miten jaksan maanantaina herätä. Lopulta hain sairaslomaa ja yritin samalla todistella itselleni ja muille, että on ihan ok tuntea näin, mutta koin kuitenkin hirveästi huonoa omaatuntoa ja mietin ymmärtääkö toiset ollenkaan minua. 

Me oltiin varattu reissu Lappiin, Saariselälle, jo monta kuukautta aikasemmin ja kun pelkkä arki tuntui ylivoimaiselta, mietin miten jaksan tehdä reissussa mitään. Reissu oli kuitenkin vain minun ja mieheni yhteinen, niin ei tarvinnut onneksi lasten ehdoilla juosta. Sovittiin, että tehdään se mikä tuntuu hyvältä ja mitään valmista ohjelmaa ei tehdä. En ollut moneen viikkoon hievahtanut kotoa juuri mihinkään, niin mietin myös jaksanko fyysisen kunnonkaan puolesta kävellä, saati nauttia Lapin luonnosta. 

Me oltiin varattu majapaikka kaukaa turisti vilinästä. Se oli aika keskellä ei mitään, majoitusta oli rivitaloissa tai neljän huoneiston taloissa. Paikalle saavuttua hiljaisuus ja luonto olivat läsnä ja mikä ihaninta, meidän huoneiston ihan vieressä meni ihana tunturijoki, jonka virtaamista oli rauhoittavaa katsella ja kuunnella. Ja miten puhdasta se vesi oli! Päärakennuksessa oli ruokailut ja olihan se ihana joka aamu kömpiä valmiille aamupalalle, joka oli todella kauniisti aina laitettu. Toisia vieraita näki vain harvakseltaan, lähinnä aamupalalla. Huone oli myös viihtyisä, haluttiin oma sauna ja se osottautuikin hyväksi valinnaksi ulkoilujen jälkeen. Telkkaria ei huoneessa ollut, joten tuotiin oma kotoa. Kyllä. Pitihän sitä päästä olympialaisia seuraamaan. 

20210728_170158.jpg

Viikon aikana ulkoiltiin. Ei otettu hirveän pitkiä matkoja tavoitteeksi. Katseltiin rauhassa poroja, kuunneltiin hiljaisuutta ja nautittiin puhtaasta luonnosta. Kiivettiin myös Kiilopäälle, jolloin olin kyllä itsestäni ylpeä! Vietettiin miehen synttäreitä. Olin valmiiksi varannut kakun ja kuohuvan tuotavaksi huoneeseen synttäripäivänä. Käytiin syömässä hyvää ruokaa, poroa melkein joka muodossa. Uimassa kylpylässä ja rentoutumassa Kiilopäälle nousun jälkeen. Ihmisiä oli paljon ja aina oli ihana palata meidän majapaikan rauhaan. 

IMG-20210831-WA0003.jpg

Ja mitenkä jaksoin. Mielessä oli paljon "miten jaksan tehdä töitä loman jälkeen ja missä vuorossa alan tehdä." Asiat olivat silloin kesken ja pyörittelin mielessä mitä tehdä. Mutta ehkä maisemanvaihdos toi jotain voimaa ja uusia ajatuksia meleen. Nautin suunnattomasti mieheni kanssa yhdessä olosta ja se miten hän jaksaa kannustaa ja tukea minua, tuovat minulle turvaa. Ulkoilukin maistui ihan eri tavalla, kuin kotipuolessa samoja katuja kävellen. Kun katseli tunturin huipulta pitkälle kauas ja mietti miten pieni onkaan Lapin erämaassa, oli ihana huomata miten paljon nähtävää meillä vielä onkaan. 

Lapin taika ja rauha ovat lumonneet kyllä minut täysin ja haluan ehdottomasti päästä sinne vielä monta kertaa uudestaan.