Voimaannuttavaa ruokaa vai voimaannuttavaa ruoanlaittoa?

Kun väsytti ja uuvutti ja arki tuntui ylivoimaisen raskaalta, alkoi tuntua, että elimistökin tarvitsi jotain yksinkertaista ja terveellistä. Päivän vähäisen energiamäärän käytin paprikoiden, sienten, kesäkurpitsan ja muiden kasvisten pilkkomiseen. Kun ajatukset olivat sekaisin ja kaaoksessa eikä tiennyt miten asiat tulevat menemään, kasvisten pilkkominen tuntui asialta, joka oli sillä hetkellä minun hallittavissa. Leipominen, joka ennen oli piristänyt minua, tuntui raskaalta ja ajatuskin reseptin etsimisestä tuntui ylivoimaiselta. Keskityin siis kasvisten pilkkomiseen ja niistä tein jotain yksinkertaista. Olihan niiden värikkyys myös esteettisesti kaunista ja toi väriä harmauteen.

Luin jostain, että oli tehty tutkimus, jossa Välimeren ruokavaliota noudattaneet ihmiset, jotka olivat todettu masentuneiksi, alkoivat voida paremmin. Ihan niin pitkälle en kuitenkaan mennyt, mutta onhan sen jokainen huomannut, että raskas, rasvainen ja paljon sokeria sisältävät ruoat vievät vain voimia ja ihminen alkaa voida huonosti. On väsynyt ja kärttyinen. Olo on turvonnut rasvan ja suolan takia ja liiallinen sokeri väsyttää. Mutta toisaalta olen huomannut omalla kohdallani, että tarvitsen kaikenlaista ruokaa, välillä mättöä, välillä terveellistä ja kasvispainotteista. Jos alan liikaa itseltäni kieltämään, niin kohta vedän kaksin käsin sitä mitä ei saisi. 

Välimerestä puheen ollen, olen varmaan entisessä elämässäni asunut jonkun meren rannalla. Meren tuijottamista voisin harrastaa päivät pitkät. Katsella sen tyyneyttä ja miten auringon säteet leikkivät sen pinnalla, mutta toisaalta taas katsella kunnioittavasti sen pauhua myrskyn aikana. Voisin myös elää merenantimilla. Näin pohjoisessa vaan valitettavasti niiden saanti on vähän vaikeaa. Onkin ihana seurata kokkiohjelmia, joissa rapuja ja kalmareita käsitellään siinä missä me pyöritellään sika-nautajauhelihasta lihapullia. Haaveissa olisikin päästä joskus kunnon merelliseen ravintolaan maistelemaan tuoreita mereneläviä. Mieheni ottaisin mukaan, mutta hänelle tilaisin pihvin naapuriravintolasta...

Tavoitteena olis myös joskus perehtyä kunnolla itämaiseen ruokaan ja kokeilla heidän laajaa ja rikasta makumaailmaa eri mausteiden ja yrttien avulla.

Tälläiset ajatukset ja suunnitelmat vievät minua pois stressistä ja työstä. Unohtamatta tietenkään leipomista, joka onkin sitten ihan oma lukunsa.