Itsensä hemmottelua. Miten sinä hemmottelet itseäsi? Tämä kysymys nousi eräänä päivänä esiin somessa. Olin jo kysyjälle naputtelemassa vastausta, kun tajusin, ettei minulla taidakaan olla sitä. Aloin sitten pohtia tätä asiaa omalta kohdaltani. Itsensä hemmottelua pidetään usein arjesta irtautumisena, ehkä palkintona raskaasta työviikosta tai muusta saavutuksesta. Artikkeleita aiheesta selatessa nousi monesti esiin saunominen, hyvä ruoka, kasvohoidot, hieronta tai vaikka teekupponen syksyisellä pihamaalla tai metsässä sienikorin vieressä. Varsinkin viime aikoina monelle itsensä hemmotteluhetki on ollut kotona saunan ja kasvonaamion kanssa tai metsässä kulkien. Se mikä minut sai tässä pysähtymään, oli huomio mitä minä pidän itseni hemmotteluna. Jos tuota listaa tutkitaan, niin en osaa noista mitään pitää itseni hemmotteluna. Hieronnassa käyn, koska selkä on jumissa, sauna kuuluu arkeen ja viikonloppuun, ei siinä sen kummempaa. Hyvää ruokaa on ollut ravintoissa, missä on käyty ja olen siitä nauttinut, mutta se on vaan ruokaa eikä siitä sen enempää. Metsässä on käyty marjoja hakemassa. Ihan kivaa, mutta en ole sinne jäänyt sen pitemmäksi aikaa ihmettelemään. Niin, ehkäpä se vastaus on siinä. Pitäisi välillä pysähtyä ihmettelemään. Eikä siitä itsensä hemmottelusta ole tarkoitus maksaa itseään kipeäksi kalliissa hotellissa kaikkien hoitojen ja samppanjoiden avulla. Tärkein saavutus on sillä mitä pään sisällä tapahtuu sen aikana ja mikä on sen jälkeinen olotila. Kalliin hotellin jälkeen saattaa olla isokin morkkis eikä sillä ole saavutettu, sitä mitä on haettu. Nykypäivänä  on niin kiire, että pysähtymistä ei muista tehdä eikä näin näe myöskään mitä ympärillä tapahtuu. Ruskan ollessa kauneimmillaan, luonnossa liikkuminen on tällä hetkellä ehkä parasta itsensä hemmottelua. Reppuun mukaan kahvia tai kuumaa kaakaota. Eväsleivätkin maistuvat aivan erilaiselle kannon nokassa, kuin kotona. Ja ehkä vielä hyvän ystävän kanssa. Ja mitä sillä itsensä hemmottelulla pitäisi saavuttaa? Mielenrauhaa. Ajatuksien selvittämistä. Hiljaisuutta. Mukavia juttuhetkiä. Tunnelmointia. Kauniiden asioiden huomiointia. Pysähtymistä.

Palasin sitten pohdiskeluun, miksi minä en osaa hemmotella itseäni. Tuli heti mieleen, että en ole siihen oikeutettu. Koti ei ole tarpeeksi siisti, että voisin mennä nauttimaan kahvikupposesta. Ottaa vaikka vähän kivempi kuppi käyttöön ja käydä ostamassa siihen joku kiva pulla. Niin pulla. En ole käynyt lenkillä, että voisin siitä nauttia vapaasti. Pitäisi ensin siivota ja käydä lenkillä. Itsensä armollisuus on ehkä unohtunut tässä hetkisessä arjessa, ruuhkavuosissa, niin kun jotkut niistä puhuvat. Elämä ei ole koskaan niin valmista, että et voisi hetkeksi pysähtyä ja antaa hetki aikaa itsellesi. Vanhainkodissa kiikkustuolissa on ikävä muistella, että olisko sittenkin pitänyt pysähtyä hetkeksi. Sosiaalinen media on antanut tästäkin ehkä vääristyneen kuvan. Et voi jakaa kuvaa, jossa koti on täysin sekaisin ja itse nautit pullakahvit. Pitää olla kiiltävä koti, paikat tiptop ja sitten voit kirjoittaa tekstiin: "no niin, koti siivottu, lapsille syötetty terveellinen illallinen lautasmallin mukaisesti, ensin on käyty 10 km lenkillä koirien, lastenvaunujen ja kantorepussa olevan vauvan kanssa. Nyt vauva on tyytyväinen sitterissään ja toiset lapset leikkivät kiltisti toisessa huoneessa niin, ettei sotke joka paikkaa, nyt voin juoda kupillisen kahvia ja hemmotella itseäni." En tarkoita tällä, etteikö tämä jollakin ole näin, mutta luulen, että suurimmalla osalla lapsiperheitä asia ei taida ihan näin kiillotettu olla. Eikä sen tarviikkaa. Minusta jokaisen pitäisi saada ottaa pieni hengähdyshetki itselleen, se oman näköinen hetki just siinä hetkessä kuin se on vain mahdollista  Ja tämähän koskee myös minua. Minunkin pitää opetella olemaan armollisempi itselleni ja opeteltava näkemään niitä pieniä kauniita asioita ympärilläni tai tehtävä arjen hetkiä nautinnollisemmiksi, jolloin ne tuntuisivat jotenkin spesiaalisimmilta. Sytyttää vaikka saunapäivänä lyhdyt saunaan ja nauttia saunomisesta niiden loisteessa. Pieniä tekoja, joilla on suuri vaikutus.

Ja kyllä. Voit ottaa kuvan kahvikupistasi kaiken sotkun keskellä. Hei, se on vaan elämää. 

Kiitos @kodikaslato, kun sain jakaa ajatuksiani julkaisustanne.