Unelmia. Kun aloin miettiä sanaa "unelmat", ensimmäiseksi alkoi soida päässäni Aknestikin biisi Suomirokkia, josta kohta "seksiunelmia vinttihuoneessa....". No voihan niistäkin unelmoida ja elämään kuuluva asia sekin. Lähinnä mietin ihan arjen keskellä olevaa unelmointia. Haaveilua. Onko unelmointi ja haaveilu sama asia?  Googlen mielestä on. Myöskin uneksia, haihatella ja haikailla kuvaavat unelmointia. Tutkin myös tarkemmin,  onko unelmoinnista tehty artikkeleita ja mitä hyvää siinä on.  Silmiini osui kaksi artikkelia. Toisessa annettiin positiivinen kuva ja kehoitettiin unelmoimaan,  niin että huimaa. Toisessa taas hieman varoiteltiin asiasta, ettei tulisi liiaksi pettymyksiä. Kouluttaja ja konsultti Kristiina Harju sanoo Hyvä Terveys - sivuilla, että "unelmointi on kyky kuvitella millaista elämä on parhaimmillaan ja että jokaista unelmaa siivittää tarve onneen. Ihminen unelmoi olevansa onnellinen uudessa kodissa,  lomalla,  hoikistuneena tai raittiina. Unelman ei tarvitse myöskään toteutua kirjaimellisesti."  Mutta onko jatkuva unelmien jahtaaminen riski sille, että emme näe sitä kaikkea kaunista ja hyvää, mitä meillä juuri sillä hetkellä on ympärillä? Tämän näkökulman toi esiin Ilari Torsti Hidasta Elämää-sivuilla. Minulle ainakin tämä "sitten kun" - elämä on hyvin tuttua. 

Olen onnellinen,  sitten kun olen laihtunut pari kiloa.

Olen onnellinen,  sitten kun olen saanut haluamani työpaikan. 

Ym. Ym.

Tämä juna on loputon ja onko tällä ajattelu tavalla loppujen lopuksi ikinä onnellinen?  Aina tulee uusi junanvaunu ja uusi unelma, jota tavoitella. 

Itse olen myös pohtinut unelmointia ja sen toteutumista.  Minulla on aina ollut unelmia, jotka ovat kulkeneet läpi elämäni ja unelmia, jotka olen ajatellut liian vaikeaksi saavuttaa ja sysännyt ne syrjään. Elämän tilanne on ehkä ollut sillä hetkellä sellainen, ettei se ole antanut edes mahdollisuutta kyseiselle haaveelle eikä siihen ole ollut tapahtumassa muutosta lähiaikoina. Minä en kuitenkaan ole koskaan unelmoinut, että haluan saavuttaa jonkin asian tiettyyn ikään mennessä.  Niistä voi ehkä ennemmin puhua tavoitteina, mutta esim. naimisiin meno tietyn ikäisenä voi olla myös osaltaan unelma, jota tavoitella.  

Yksi minun unelmistani on aina ollut talo järven rannalla.  Se on aina kulkenut minun mukanani. Tänä päivänä se unelma on saavutettu lähes kokonaan.  Minulla on ihana talo, mutta se ei ole järven rannalla.  Mutta tarvitsenko järveä? Mitä se tuo minulle lisää?  Vai veisikö se jotain pois, joka nyt tuo onnellisuutta elämääni?  Lapsilla on lyhyt koulumatka ja kaverit lähellä. Jos asuisimme kauempana järven rannalla,  lasten elämä ehkä hankaloituisi. Tai paljastuisiko talosta jotain puutteita ja ongelmia, joita ei voisi korjata ranta maisemalla. Tai olisinko ostanut talon järven rannalta jonkun muun ihmisen kanssa? Entäs jos parisuhde olisikin ollut niin huono, ettei järvimaisema olisikaan tuonut minulle onnea?

Olen aina ajatellut,  että ihmiselle annetaan sen verran mitä se pystyy kantamaan.  Mielestäni tämä toteutuu myös unelmien kohdalla. Jos haluan, pääsen katselemaan järveä läheiseltä uimarannalta. Suomessa on lukuisia järviä, joiden rannoilla voin kävellä ja istuskella.  Lapset pääsevät nyt helposti liikkumaan ja voin katsella ikkunasta puita rakastamani ihmisen kanssa.  Talo on just meidän näköinen ja siinä ei ole mitään vikaa. Eikä minun enää tarvitse haaveilla ikkunasta avautuvasta järvimaisemasta.  

Lapsena en ole koskaan unelmoinut tietystä ammatista, perheestä tai lapsista. Ne ovat tulleet elämääni valintojen myötä ja sen hetkisten sopivien tilanteiden kautta. Ajattelu maailmaani ei myöskään kuulu katua jälkikäteen asioita. Jos olisin silloin alkanut "sitkuttelemaan" en luultavasti olisi nyt tässä tilanteessa, jossa olen onnellinen.  Olen päässyt käymään Euroopassa,  saanut vakituisen työpaikan ja ostanut uuden auton. Nämä kaikki ovat olleet joskus todella kaukaisia unelmia, mutta oikeassa elämäntilanteessa ne on voinut nostaa taas esille ja saavuttaa ne. 

Eikä kenenkään unelmia pidä aliarvioida tai vähätellä. Just ne unelmat saattavat kantaa sitä ihmistä läpi vaikean vaiheen uskoen, että kaikki järjestyy.  Palatakseni Kristiina Harjun sanoihin  "se joka uskaltautuu unelmoimaan, vapautuu järjen vankilasta. Unelmoinnin myötä elämästä kannattaa etsiä jo vallitsevia hyviä ja mukavia asioita, jotka yleistyytymättömyys on peittänyt alleen." Unelmoinnin siemen kannattaa olla aina itämässä. Ruokkia välillä muistamalla se ja oikean hetken tullen se nousee esiin ja antaa toteuttaa itsensä. 

Ja mistä minä unelmoin tällä hetkellä?  Siitä,  että pääsisin ruska aikana tai talvella Lappiin, voisin nauttia mökissä takkatulen lämmöstä, kynttilöistä, hiljaisuudesta, rauhasta ja luonnosta. Hyvää ruokaa ihanan ihmisen kanssa ja pysähtyä hetkeksi. 

20211023_124809-01.jpg