Auringon taas lämmittäessä ja luonnon alkaessa työntämään uutta kasvustoa sinne tänne, alkaa itselläkin versoa ajatus mielessä omasta hyötypuutarhasta, kasvihuoneesta ja kasvimaasta. Minua on alkanut kiehtomaan ajatus siitä, että mahdollisimman paljon saisi aineksia ruokapöytään omasta maasta, omavaraisena. Silloin ainakin tietäisi mitä niiden kasvatuksessa on käytetty (hermoja ja pitkäjänteisyyttä) ja nähdä se lopputulos ja onnistuminen, kun jotain on saanut kasvamaan ja kehittymään. Kun etsin tietoa eri vihanneksien ja juuresten kasvattamisesta ja miten kasvimaan saa alulle, tuli tietoa ihan valtavasti. Osa vihanneksista hyötyvät toisistaan, toiset taas eivät, millainen maa, mikä multa, valoa, varjoa, vettä, harventamista, outoja sanoja, joita ei edes ymmärrä… Pää on pyörällä jo muutaman artikkelin jälkeen. Totesin, että ennen kuin menen pihalle heilumaan lapion kanssa ja kaivamaan suurinta osaa nurmikkoa ylösalaisin, kokeilen aloittaa ihan yksinkertaisilla ohjeilla.

 

Omavarainen vai omavaraisempi?

 

Perunamaasta haaveilin jo talvella. Näin kaupunkilaisena maalle muuttaneena en edes tiennyt miten perunan kasvu laitetaan alulle. Sitten minulle kerrottiin, että pitäisi ostaa siemenperunoita. Aha. Mutta olinhan saanut perunat itämään hienosti jääkaapissa vihanneslokerossakin, voisiko niitä käyttää? Googlasin. Kyllä voisi. Ja kas, sattumalta jälleen kerran löytyi vajaa pussi jo itämisen aloittaneita perunoita. No sit ei kun vaan ne laakeaan astiaan ottamaan aurinkoa keittiön pöydälle ja kasvamaan lisää vartta. Mutta entäs se pihan myllääminen? Oisko muuta keinoa? No on. Ja jälleen löydän keinon, jossa voisi mennä helpoimman kautta. Eli ämpärikasvatus. Ja jos innostus loppuu kesken kaiken, niin ei harmita niin paljoa heittää yksi ämpäri kompostiin, kuin katsella myllättyä pihamaata. Mutta odotellaan nyt ensin, mitä pöydällä oleville perunoille tapahtuu…

 

 

Siitä omavaraisuudesta….

Nelihenkinen perhe tarvitsee tuhannen neliön tontin ruokatuotantoaan varten, johon kuuluu mm. sikala, kanala, mehiläispesät ym. Kyllä, hunajaakin pitäisi itse tuottaa. Ja jos meinaat käyttää maitoa, on oltava vähintään kahden tuhannen neliön tontti, johon mahtuu lehmiä ja vuohia. Tällöin saat myös kirnuttua voita ellei tontillasi kasva myös pähkinäpensaita, joista voit puristaa öljyä. Tälläisen laskelman oli tehnyt Carleen Madigan kirjassaan The backyard homestead pitkälle viedystä omavaraisuudesta. Tälläinen elämäntyyli kuulosti aikalailla ajalta, jota elittiin aika kauan sitten. Näin perustyössä käyvälle täysin omavaraisuus tuntuu aika isolta ja kuormittavalta asialta, johon ei ehkä aikaa ja voimia enää riittäisi. Samaisesta artikkelista luin, että työkalutkin pitäisi periaatteessa tehdä itse. Raudasta takoa lapiot ja talikot ennen kuin pääset edes möyhimään sitä maata. Huh huh, mutta toisaalta, onhan näin joskus tehty. Mutta silloin se työ ja elämä on ollut lähestulkoon kokonaan siinä kotona ja pihapiirissä.

Kahvin ja suolan saaminen omavaraisesti oli nostettu ehkä haastavimmaksi asiaksi näillä leveyspiireillä. Kahvipensaat tarvitsevat enemmän aurinkoa, kuin mitä meille tarjotaan ja vesi, jota niille annetaan pitäisi olla kalkkivapaata. Suomen vähäsuolaiset merivesialueet eivät tarjoa meille hyvää suolasatoa. Joten runsaan kahvin suurkuluttajat joutuisivat luopumaan nautinnostaan tai vaihtamaan sen esim. nokkosjuomaan.

 

Viime kesänä meillä oli pienen pienessä kasvihuoneessamme tomaatintaimia kasvamassa. Ne olivat ostettuja ja tekivätkin muutamia tomaatteja loppukesästä, kun muisti kastella ja tukea varsia hyvin. Kun etsin tietoa perunan kasvattamisesta, niin sattumalta löysin tietoa tomaatin kasvattamisesta kaupan tomaateista. Jutun mukaan tomaatti oli alkanut versomaan pöydällä lämpimässä! No tämähän oli minulle ”näin laiska kylvää satoa”-kasvattajalle oikein sopiva neuvo! Jääkaapista löytyikin hieman pehmeä tomaatti ja nakkasin sen samalle pöydän kulmalle perunoiden kanssa nautiskelemaan auringosta. On minulla ennenkin ollut tomaatteja lämpimässä, enkä ole saanut ne kuin homehtumaan, mutta kokeillaan nyt tämäkin konsti. Löysin kyllä toisenkin ohjeen, missä voisi viipaleet istuttaa multaan, jossa olisi ehkä kuitenkin varmempi lopputulos. Ja kaikista varmimmin saan tomaatteja taimesta, jonka ostin puutarhalta. Epäilen kyllä, että kokonaisen tomaatin versomiseen tarvittaisiin vähän lämpimämpää huoneilmaa. No se saa mennä ilmojen lämmittyä nautiskelemaan kasvihuoneeseen kevät auringosta.

 

 

Ensimmäisten lämpimien päivien aikana tuli käytyä myös ostamassa kesäkukkia ja mukaan lähti myös kesäkurpitsan taimen, tomaatin taimen, mansikkaa, päärynäpuu ja marjapensaita. Salaattia ja valkosipulia ajattelin myös laittaa aluille. Haavenaa olisi tietysti myös isompi kasvihuone, mutta katsotaan nyt miten innostus riittää tällästen pienten kanssa. Ihan tuohon omavaraisuuteen en taida lähteä, mutta onhan kaikki mitä vaan saa omasta penkistä irti, kotiinpäin. Olkoot se sitten sitä omavaraisempaa ideologiaa. Ympäristö vaikuttaa myös monella tapaa ihmisen hyvinvointiin. On tutkittu, että kasvien läheisyys alentaa verenpainetta ja lihasjännitystä jo muutamassa minuutissa. Myös yhdessä perheen kanssa puuhastelu ulkona tuo perheenjäsenet lähemmäksi toisiaan ja lisää lasten hyvinvointia. Se lisää myös lasten tietämystä elämänkiertokulusta ja miten itse voit vaikuttaa asioihin. Myös kuluttaminen on kovasti otsikoissa ja näin voit opettaa lasta myös tässä asiassa.