lauantai, 23. lokakuu 2021

Unelmat

Unelmia. Kun aloin miettiä sanaa "unelmat", ensimmäiseksi alkoi soida päässäni Aknestikin biisi Suomirokkia, josta kohta "seksiunelmia vinttihuoneessa....". No voihan niistäkin unelmoida ja elämään kuuluva asia sekin. Lähinnä mietin ihan arjen keskellä olevaa unelmointia. Haaveilua. Onko unelmointi ja haaveilu sama asia?  Googlen mielestä on. Myöskin uneksia, haihatella ja haikailla kuvaavat unelmointia. Tutkin myös tarkemmin,  onko unelmoinnista tehty artikkeleita ja mitä hyvää siinä on.  Silmiini osui kaksi artikkelia. Toisessa annettiin positiivinen kuva ja kehoitettiin unelmoimaan,  niin että huimaa. Toisessa taas hieman varoiteltiin asiasta, ettei tulisi liiaksi pettymyksiä. Kouluttaja ja konsultti Kristiina Harju sanoo Hyvä Terveys - sivuilla, että "unelmointi on kyky kuvitella millaista elämä on parhaimmillaan ja että jokaista unelmaa siivittää tarve onneen. Ihminen unelmoi olevansa onnellinen uudessa kodissa,  lomalla,  hoikistuneena tai raittiina. Unelman ei tarvitse myöskään toteutua kirjaimellisesti."  Mutta onko jatkuva unelmien jahtaaminen riski sille, että emme näe sitä kaikkea kaunista ja hyvää, mitä meillä juuri sillä hetkellä on ympärillä? Tämän näkökulman toi esiin Ilari Torsti Hidasta Elämää-sivuilla. Minulle ainakin tämä "sitten kun" - elämä on hyvin tuttua. 

Olen onnellinen,  sitten kun olen laihtunut pari kiloa.

Olen onnellinen,  sitten kun olen saanut haluamani työpaikan. 

Ym. Ym.

Tämä juna on loputon ja onko tällä ajattelu tavalla loppujen lopuksi ikinä onnellinen?  Aina tulee uusi junanvaunu ja uusi unelma, jota tavoitella. 

Itse olen myös pohtinut unelmointia ja sen toteutumista.  Minulla on aina ollut unelmia, jotka ovat kulkeneet läpi elämäni ja unelmia, jotka olen ajatellut liian vaikeaksi saavuttaa ja sysännyt ne syrjään. Elämän tilanne on ehkä ollut sillä hetkellä sellainen, ettei se ole antanut edes mahdollisuutta kyseiselle haaveelle eikä siihen ole ollut tapahtumassa muutosta lähiaikoina. Minä en kuitenkaan ole koskaan unelmoinut, että haluan saavuttaa jonkin asian tiettyyn ikään mennessä.  Niistä voi ehkä ennemmin puhua tavoitteina, mutta esim. naimisiin meno tietyn ikäisenä voi olla myös osaltaan unelma, jota tavoitella.  

Yksi minun unelmistani on aina ollut talo järven rannalla.  Se on aina kulkenut minun mukanani. Tänä päivänä se unelma on saavutettu lähes kokonaan.  Minulla on ihana talo, mutta se ei ole järven rannalla.  Mutta tarvitsenko järveä? Mitä se tuo minulle lisää?  Vai veisikö se jotain pois, joka nyt tuo onnellisuutta elämääni?  Lapsilla on lyhyt koulumatka ja kaverit lähellä. Jos asuisimme kauempana järven rannalla,  lasten elämä ehkä hankaloituisi. Tai paljastuisiko talosta jotain puutteita ja ongelmia, joita ei voisi korjata ranta maisemalla. Tai olisinko ostanut talon järven rannalta jonkun muun ihmisen kanssa? Entäs jos parisuhde olisikin ollut niin huono, ettei järvimaisema olisikaan tuonut minulle onnea?

Olen aina ajatellut,  että ihmiselle annetaan sen verran mitä se pystyy kantamaan.  Mielestäni tämä toteutuu myös unelmien kohdalla. Jos haluan, pääsen katselemaan järveä läheiseltä uimarannalta. Suomessa on lukuisia järviä, joiden rannoilla voin kävellä ja istuskella.  Lapset pääsevät nyt helposti liikkumaan ja voin katsella ikkunasta puita rakastamani ihmisen kanssa.  Talo on just meidän näköinen ja siinä ei ole mitään vikaa. Eikä minun enää tarvitse haaveilla ikkunasta avautuvasta järvimaisemasta.  

Lapsena en ole koskaan unelmoinut tietystä ammatista, perheestä tai lapsista. Ne ovat tulleet elämääni valintojen myötä ja sen hetkisten sopivien tilanteiden kautta. Ajattelu maailmaani ei myöskään kuulu katua jälkikäteen asioita. Jos olisin silloin alkanut "sitkuttelemaan" en luultavasti olisi nyt tässä tilanteessa, jossa olen onnellinen.  Olen päässyt käymään Euroopassa,  saanut vakituisen työpaikan ja ostanut uuden auton. Nämä kaikki ovat olleet joskus todella kaukaisia unelmia, mutta oikeassa elämäntilanteessa ne on voinut nostaa taas esille ja saavuttaa ne. 

Eikä kenenkään unelmia pidä aliarvioida tai vähätellä. Just ne unelmat saattavat kantaa sitä ihmistä läpi vaikean vaiheen uskoen, että kaikki järjestyy.  Palatakseni Kristiina Harjun sanoihin  "se joka uskaltautuu unelmoimaan, vapautuu järjen vankilasta. Unelmoinnin myötä elämästä kannattaa etsiä jo vallitsevia hyviä ja mukavia asioita, jotka yleistyytymättömyys on peittänyt alleen." Unelmoinnin siemen kannattaa olla aina itämässä. Ruokkia välillä muistamalla se ja oikean hetken tullen se nousee esiin ja antaa toteuttaa itsensä. 

Ja mistä minä unelmoin tällä hetkellä?  Siitä,  että pääsisin ruska aikana tai talvella Lappiin, voisin nauttia mökissä takkatulen lämmöstä, kynttilöistä, hiljaisuudesta, rauhasta ja luonnosta. Hyvää ruokaa ihanan ihmisen kanssa ja pysähtyä hetkeksi. 

20211023_124809-01.jpg

lauantai, 16. lokakuu 2021

Halloween vai pyhäinpäivä

IMG-20211016-WA0000.jpg

Syksy on kyllä ihmeellistä aikaa. Olen jostain kuullut, että se vuodenaika milloin on syntynyt, on sen ihmisen mielestä paras vuodenaika. Silloin aika moni on varmasti syntynyt kesällä, koska aika moni nimeää kesän lempi vuodenajakseen. Itse olen syntynyt syksyllä ja minun kohdalla väite pitää ainakin paikkansa. Olen todellakin syksy ihmisiä. Ilma on happirikasta sateiden ja viileän sään ansiosta ja ulkoilu on tällöin paljon mielekkäämpää. 

Syksyssä on myös jotain jännittävää ja mystistä. Kotona lapsi odottaa jo hyvissä ajoin Halloweenia, joka minusta on ihan turha, Amerikasta kulkeutunut juhla. Onneksi täällä ei kuitenkaan tarvitse alkaa kiertää ovelta ovelle kummitukseksi pukeutuneena. Tosin pääsiäinen ja Halloween ovat puolen vuoden päässä toisistaan eli onhan se ihan kohtuullista käydä "kerjäämässä" puolen vuoden välein karkkia naapureilta pukeutuneena noidaksi tai kummitukseksi. Lapsi miettii jo hyvissä ajoin miten haluaa silloin pukeutua ja taitaahan koulussakin ollakin jotkut Halloween-kekkerit. Voisihan sitä jonkun kurpitsan tai hämähäkin laittaa kotiin koristeeksi, mutta jotenkin se vaan tuntuu niin turhalta yhden illan takia. Ja ehkä se sotii sitä perinnettä vastaan, mihin me ollaan opittu; hiljentymisen ja kunnioituksen aikaa eikä riehakkaita naamiaisjuhlia. 

Halloweenhan on Suomessa samaan aikaan pyhäinpäivän eli vainajien muistopäivän kanssa. Silloin meillä on tapana viedä haudoille kukkia ja kynttilöitä. Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Lueskelin pyhäinpäivän ja Halloweenin historiaa ja ennen kristillistä pyhäinpäivää Suomessa vietettiin kekriä. Silloin juhlistettiin sadonkorjuun päättymistä ja herkuteltiin sadon tuotteilla. Maatalousyhteisöissä se oli vuoden suurin juhla, jolloin pöytä katettiin hyvällä ruoalla ja palvelusväki sai vapaata. Kekri oli samalla vuoden päätös ja uuden alkavan vuoden juhla. Tiesittekö, että jo kekrijuhlan aikaan koverrettiin nauris ontoksi, jonka sisään laitettiin lampaanrasvassa kastettu tikku sydämeksi. Tuikun valo oli niin vähäistä, että sitä kutsuttiin kitupiikiksi. Siihen aikaan taikausko oli voimissaan ja tulia, soihtuja ja päreitä poltettiin pahojen henkien karkottamiseksi. Myös esi-isät haluttiin pitää tyytyväisinä ja heillekin katettiin ruoka pöytään ja lämmitettiin sauna. Amerikassa sen sijaan siirtolaiset keksivät kovertaa juuresten sijaan kurpitsoja . Kurpitsat olivat amerikkailaisten viljelykasvi, jota ei tunnettu Euroopassa ennen 1500-lukua. 1800-luvulla kekri sulautui kristilliseen pyhäinpäivään. Maanviljelykseen liittyvä juhla sai silloin uusia uskonnollisia sävyjä ja esi-isien huomioimisen perinne yhdistyi kristilliseen vainajien muistamiseen. Yleisen ilonpidon sijaan juhlasta tuli hartaan hiljentymisen aikaa.

Pyhäinpäivän aikaan myös muualla maailmassa kunnioitetaan vainajia, tosin hieman eri tavalla.  Dia de muertos eli kuolleiden päivä on meksikolainen juhla, joka on vastakohta Suomen kirkolliselle juhlalle. Riehakkaalla karnevaalilla kunnioitetaan vainajia koristeellisilla alttareilla, joissa tarjotaan ruokaa ja herkkuja, kuten sokerisia pääkalloja. Vanhojen uskomusten mukaan yhtenä päivänä vuodessa kuolleet palaisivat elävien joukkoon tervehtimään läheisiään. 

Nykyinen Halloween alkoi muodostua perhejuhlaksi 1950-luvulla. Halloween on ollut myös sadonkorjuujuhla, jota irlantilaiset maahanmuuttajat viettivät Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Alunperin Halloween sai alkunsa kelttien talven alkamisen juhlasta, samhainista. Ja mistähän Halloween on saanut nimensä? Nimi on lyhennys All Hallows`Eve, kaikkien pyhien aatto. 

Näitä lueskellessa aloin miettiä lähteäkö itse mukaan kaupalliseen, muualta tulevaan Halloween-hömpötykseen vai pysynkö perinteitä kunnioittavassa pyhäinpäivän juhlassa hiljentyen ja haudoilla käyden. Lapsille Halloween on uutta ja jännittävää aikaa, jolloin voi turvallisesti pelätä kummituksia ja muita mörköjä. Suotakoon se heille, mutta unohtamatta kuitenkaan mikä pyhäinpäivän tarkoitus on Suomessa ja mistä sen perinteet ovat lähtöisin. 

 

Tietojen lähteenä käytin yle.fi-sivustoa. 

tiistai, 28. syyskuu 2021

Itsensä hemmottelun unohtunut taito

Itsensä hemmottelua. Miten sinä hemmottelet itseäsi? Tämä kysymys nousi eräänä päivänä esiin somessa. Olin jo kysyjälle naputtelemassa vastausta, kun tajusin, ettei minulla taidakaan olla sitä. Aloin sitten pohtia tätä asiaa omalta kohdaltani. Itsensä hemmottelua pidetään usein arjesta irtautumisena, ehkä palkintona raskaasta työviikosta tai muusta saavutuksesta. Artikkeleita aiheesta selatessa nousi monesti esiin saunominen, hyvä ruoka, kasvohoidot, hieronta tai vaikka teekupponen syksyisellä pihamaalla tai metsässä sienikorin vieressä. Varsinkin viime aikoina monelle itsensä hemmotteluhetki on ollut kotona saunan ja kasvonaamion kanssa tai metsässä kulkien. Se mikä minut sai tässä pysähtymään, oli huomio mitä minä pidän itseni hemmotteluna. Jos tuota listaa tutkitaan, niin en osaa noista mitään pitää itseni hemmotteluna. Hieronnassa käyn, koska selkä on jumissa, sauna kuuluu arkeen ja viikonloppuun, ei siinä sen kummempaa. Hyvää ruokaa on ollut ravintoissa, missä on käyty ja olen siitä nauttinut, mutta se on vaan ruokaa eikä siitä sen enempää. Metsässä on käyty marjoja hakemassa. Ihan kivaa, mutta en ole sinne jäänyt sen pitemmäksi aikaa ihmettelemään. Niin, ehkäpä se vastaus on siinä. Pitäisi välillä pysähtyä ihmettelemään. Eikä siitä itsensä hemmottelusta ole tarkoitus maksaa itseään kipeäksi kalliissa hotellissa kaikkien hoitojen ja samppanjoiden avulla. Tärkein saavutus on sillä mitä pään sisällä tapahtuu sen aikana ja mikä on sen jälkeinen olotila. Kalliin hotellin jälkeen saattaa olla isokin morkkis eikä sillä ole saavutettu, sitä mitä on haettu. Nykypäivänä  on niin kiire, että pysähtymistä ei muista tehdä eikä näin näe myöskään mitä ympärillä tapahtuu. Ruskan ollessa kauneimmillaan, luonnossa liikkuminen on tällä hetkellä ehkä parasta itsensä hemmottelua. Reppuun mukaan kahvia tai kuumaa kaakaota. Eväsleivätkin maistuvat aivan erilaiselle kannon nokassa, kuin kotona. Ja ehkä vielä hyvän ystävän kanssa. Ja mitä sillä itsensä hemmottelulla pitäisi saavuttaa? Mielenrauhaa. Ajatuksien selvittämistä. Hiljaisuutta. Mukavia juttuhetkiä. Tunnelmointia. Kauniiden asioiden huomiointia. Pysähtymistä.

IMG-20210928-WA0000.jpg

Palasin sitten pohdiskeluun, miksi minä en osaa hemmotella itseäni. Tuli heti mieleen, että en ole siihen oikeutettu. Koti ei ole tarpeeksi siisti, että voisin mennä nauttimaan kahvikupposesta. Ottaa vaikka vähän kivempi kuppi käyttöön ja käydä ostamassa siihen joku kiva pulla. Niin pulla. En ole käynyt lenkillä, että voisin siitä nauttia vapaasti. Pitäisi ensin siivota ja käydä lenkillä. Itsensä armollisuus on ehkä unohtunut tässä hetkisessä arjessa, ruuhkavuosissa, niin kun jotkut niistä puhuvat. Elämä ei ole koskaan niin valmista, että et voisi hetkeksi pysähtyä ja antaa hetki aikaa itsellesi. Vanhainkodissa kiikkustuolissa on ikävä muistella, että olisko sittenkin pitänyt pysähtyä hetkeksi. Sosiaalinen media on antanut tästäkin ehkä vääristyneen kuvan. Et voi jakaa kuvaa, jossa koti on täysin sekaisin ja itse nautit pullakahvit. Pitää olla kiiltävä koti, paikat tiptop ja sitten voit kirjoittaa tekstiin: "no niin, koti siivottu, lapsille syötetty terveellinen illallinen lautasmallin mukaisesti, ensin on käyty 10 km lenkillä koirien, lastenvaunujen ja kantorepussa olevan vauvan kanssa. Nyt vauva on tyytyväinen sitterissään ja toiset lapset leikkivät kiltisti toisessa huoneessa niin, ettei sotke joka paikkaa, nyt voin juoda kupillisen kahvia ja hemmotella itseäni." En tarkoita tällä, etteikö tämä jollakin ole näin, mutta luulen, että suurimmalla osalla lapsiperheitä asia ei taida ihan näin kiillotettu olla. Eikä sen tarviikkaa. Minusta jokaisen pitäisi saada ottaa pieni hengähdyshetki itselleen, se oman näköinen hetki just siinä hetkessä kuin se on vain mahdollista  Ja tämähän koskee myös minua. Minunkin pitää opetella olemaan armollisempi itselleni ja opeteltava näkemään niitä pieniä kauniita asioita ympärilläni tai tehtävä arjen hetkiä nautinnollisemmiksi, jolloin ne tuntuisivat jotenkin spesiaalisimmilta. Sytyttää vaikka saunapäivänä lyhdyt saunaan ja nauttia saunomisesta niiden loisteessa. Pieniä tekoja, joilla on suuri vaikutus.

Ja kyllä. Voit ottaa kuvan kahvikupistasi kaiken sotkun keskellä. Hei, se on vaan elämää. 

Kiitos @kodikaslato, kun sain jakaa ajatuksiani julkaisustanne. 

maanantai, 20. syyskuu 2021

Rustiikkisia sämpylöitä

Olen kokeillut jos jonkinlaisia sämpyläohjeita, mutta yksikään ei ole ollut niin hyvä, että niitä olisi viitsinyt tehdä uudestaan. Sämpylät ovat aina olleet sisältä tahmeita ja raa'an oloisia. Etsinnässä on pitkään ollut helppo ja hyvä ohje; ei liikaa vaivaamista, pelkkää sekoittelua ja kohotusta. Ja se rapea kuori, se on myös ollut kateissa minun sämpylöissäni. Nyt reseptejä etsiessäni löysin vihdoin helpon ohjeen, jossa oli takuuna rapea kuori. Ainut vähän huono puoli oli kohotusaika, joka ei ehkä palvellut kovin nälkäistä syöjää, mutta eiks hyvää kannata aina odottaa. Ja näitä todellakin kannatti odottaa! Todella helppoja tehdä ja sisältä juuri sellaisia ilmavia ja pehmoisia, kuin mistä olin aina haaveillut. Ja pinta oli todellakin rapea. Ensimmäinen koe-erä meni hetkessä parempiin suihin. Ja jos ensimmäinen oli menestys, niin pitihän niitä uudestaan tehdä.

Minulla on vaan vähän paha tapa lähteä uudelleen jalostamaan jo hyväksi koettua. Mietin aikani hyviä makuyhdistelmiä ja päädyin lopulta käyttämään yrttiä ja juustoa. Puolitin ensin ohjeen ja toisesta puolesta tein niitä perinteisiä ja hyviä ja toiseen puoleen lisäsin oreganoa ja juustoa pinnalle. Ja niistähän tulikin todella hyviä! Tämä ohje on niin helppo, että se antaa lisäillä muita makuja ja tehdä uusia variaatioita.

Rapea kuoriset sämpylät

6 dl vettä 

1 pss kuivahiivaa

1-3 tl suolaa

1 tl sokeria

3 dl kaurahiutaleita

9-10 dl erikoisvehnäjauhoja

1. Liota hiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Lisää sen jälkeen noin puolet jauhoista ja kaurahiutaleet. Sekoita joukkoon loput jauhoista, niin että taikina irtoaa reunoista. Taikina saa jäädä hieman löysäksi.

2. Peitä taikinakulho liinalla ja laita kohoamaan vedottomaan paikkaan 1 1/2 - 2 tunniksi.

3. Lämmitä uuni 230 asteeseen. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle. Ripottele jauhoja taikinan pinnalle ja leikkaa terävällä veitsellä sämpylöitä. Itse tein taikinasta suorakulmion mallisen ja tapputtelin sen verran ohueksi, että taikinasta sai leikattua noin 12 kpl sämpylöitä.

4. Nostele sämpylät leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunin keskitasolla noin 15 - 20 minuuttia. 

Tässä on tämä perusohje. Tänään siis puolitin ohjeen ja toiseen puoliskoon taikinaa laitoin 3 tl oreganoa ja sämpylöiden pinnalle juustoraastetta. 

IMG-20210920-WA0000.jpg

Alkuperäinen ohje löytyy sunnuntai.fi.

 

 

maanantai, 13. syyskuu 2021

Syksyn tuntua omalla pihalla

Olipas tuulinen päivä tänään! Onneksi kuitenkin sade väistyi iltapäivällä, niin pääsi tekemään vähän pihahommia. Edelleen kyllä tuuli oli niin kova, että vähänkin kevyemmät tavarat lähti heti lentoon. Välillä kyllä hirvitti katsoa puita, jotka taipuivat melkoisesti, mutta topakasti nuo tuntuivat olevan maassa kiinni. 

IMG-20210913-WA0003.jpg

Kanervat olivat odottaneet istuttelua jo useamman päivän. Joka syksy minulla on hirveä kiire päästä niitä ostamaan, mutta sitten ne jäävät odottelemaan istuttelua useammaksi päiväksi. Tytöllä oli lauantaina koulun puolesta jonkinlainen "laita lapsi töihin"-päivä, mutta se pääsi silloin hieman unohtumaan, niin ajattelinpa sitten hyödyntää häntä tänään hieman istuttelu hommissa. Näin kanervat ja hopealangat pääsivät kätevästi oven vierustaa koristamaan. Talvella niiden kastelu unohtuu ja sitten ne karisevat hirveästi, mutta onhan ne kuitenkin ihan kivan näköisiä. Viime talvena niihin vielä valot pyöriteltiin, niin olipa kivan näköisiä pimeällä. 

IMG-20210913-WA0002.jpg

Tonttia kiertäessä löytyi myös erilaisia sieniä. Sieni sovellukseni kertoi, että toinen olisi nokirousku ja toinen nuijamesisieni. Olikohan sovellukseni oikeassa? Sovellus kertoi myös näiden olevan jopa ihan syötäviä sieniä. Varsinkin tätä nuijamesisientä oli todella paljon noussut sateiden myötä. 

IMG-20210913-WA0004.jpg

IMG-20210913-WA0001.jpg

Marja-aronia oli myös kauniissa loistossaan ja marjat isoja. Niiden hyötykäyttöäkin olen tutkiskellut, mutta toistaiseksi olen ne jättänyt vielä puskaan. Mitähän niistä olisi parasta tehdä? 

IMG-20210913-WA0000.jpg

Syksyistä viikon alkua kaikille!

  • Henkilötiedot

    Uusi paikkakunta, omakotitalo, minun lapset, miehen lapsi, perhe, ystävät, työ, jaksaminen, riittäminen, tasapainoilu hyvinvoinnin, pienten ilojen löytämisen ja unen kanssa. Siinä ehkä viimeisen vuoden aikana eteen tulleita asioita, jotka ovat edelleen koko ajan arjessa mukana. Unohtamatta tietenkään hyvää ruokaa ja leivontaa!
    @flowinhome_blogi @livesimplyandenjoy